keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Pieni Krim-poika

Viime viikon torstaina luoksemme tuli kotihoitoon pieni tärisevä pentu nimeltä Krim. Tiesin etukäteen, että kyseessä on arka pentu, jonka elämän alkutaival ei välttämättä ole ollut paras mahdollinen. Koirien saavuttua häkissä tärisi pikkuinen hännänpäätään myöten ja haki kovasti turvaa kaveristaan. Välillä se tunki päätään reippaamman kaverinsa kainaloon ja oli silminnähden kovin peloissaan.


Poika oli vähän laihassa kunnossa ja kylkiluut näkyivät liiankin hyvin. Oltiin jo etukäteen mietitty mitenköhän ne Maurin kanssa tulevat toimeen. Lähinnä pelkäsimme Maurin kovia otteita ja sitä mitä pieni ja pelokas pentu semmoisesta sanoo. Pelko oli kuitenkin aiheetonta. Mauri oli yllättävän rauhallinen ja antoi pikkuiselle kiltisti omaa tilaa. Krim myös piti puoliaan ja jos Mauri tuli liian lähellä, kuului sen suusta pientä murinaa.


Pesin Krimin ja peittelin sen lämpöisesti sohvalle. Pikku hiljaa väsymys vei pikku miehen voimat ja se nukahti pieneen ja lämpöiseen kääröön.


Kuulemani mukaan Krim sisaruksineen ja vanhempineen löydettiin jostain asuttamattomasta talosta todella nälkiintyneessä kunnossa. Ne pääsivät turvaan Olgalle, mutta molemmat sisarukset kuitenkin menehtyivät. Kaiken lisäksi isän kehosta löydettiin hauli eli sitä on joskus ammuttu. Todella, todella surullista.. Muuta Krimin kohtalosta en tiedä, mitä lie kokenut lyhyen elämänsä aikana. Alussa se pelkäsi myös syliin ottamista, nimen omaan sitä kun kädet tarttuivat kiinni siihen. Se huusi kuin palosireeni. Tätä ei enää tapahdu, mutta sitä on varmaan joskus kohdeltu kovalla kädellä. Mutta ne ovatkin olleet pikkuisen entisen elämän viimeisiä päiviä. Sille ei enää tapahdu mitään pahaa.

Krim huomasi pian ettei meitä tarvitse pelätä. Siitä tuli muutamassa päivässä ihan eri koira! Toisesta päivästä lähtien ne ovat olleet Maurin kanssa ihan parhaita kavereita, leikkivät ja tömistelevät aamusta iltaan, alakerran naapurin iloksi.





Tapasin Krimin vanhemmat kun viimeksi olin Viipurissa. Molemmat olivat hyvin ystävällisiä joskin hieman hämmentyneen oloisia sillä ne olivat juuri vähän aikaa sitten vasta päätyneet Olgalle.

Isukki, Zaichik.


Äiti, Tina.

On niin liikuttavaa nähdä kuinka se on onnessaan kaikesta saamastaan ja miten sillä on niin hyvä olla. Aina kun siihen päin katsookin, häntä alkaa heilumaan vallattomasti ja se yrittää tulla syliin kiehnäämään. Juuri eilen katselin telkkaria ja makoilin sängyssä samalla kun pikku Krim nukkui sängyn laidalla ja tuhisi niin onnellisena ja levollisena. Ei voi olla hymyilemättä!

Krimin kodin etsintä-ilmoitus löytyy täältä.



2 kommenttia:

  1. Hei! Päädyin VK:n foorumin kautta stalkkailemaan blogiasi. Aivan upeita kuvia koirista! Krimin vanhemmat vaikuttavat molemmat todella sympaattisilta koirilta :-)

    VastaaPoista
  2. Moi Tanja! Kiitos! Ei ole vielä niin paljon juttua tullut kun vasta äsken lähti blogi käyntiin, mutta lisää tulossa pian :)

    VastaaPoista