maanantai 10. syyskuuta 2012

Zoya

Niin kuin jo tuli aiemmin mainittua, luonani on ollut useampi koira kotihoidossa. Pentuja ja nuoria koiria, joista kaikki ovat tulleet Viipurista Viipurin Koirat ry:n tuomina. Kaikki sai alkunsa vuonna 2009, kun monen mutkan kautta päädyin vierailemaan tarhalla ensimmäistä kertaa. Siitä lisää myöhemmin, mutta haluaisinkin kertoa seuraavaksi kaikista niistä koirista, jotka ovat olleet luonani hoidossa.

Kotihoitajana toimiminen on oiva tapa auttaa koiria pääsemään paremman elämän alkuun. Sen lisäksi joillekin koirille se voi olla elintärkeää. Tälläisiä syitä voivat olla esimerkiksi toisten koirien kiusaamaksi joutuminen ja siitä aiheutuvat hoitoa vaativat vammat, huono fyysinen kunto ja arkuus. Jotkut koirat eivät vain yksinkertaisesti pärjää tarhalla. Vähäiset sosiaaliset kontaktit ihmisiin voivat saada jo valmiiksi ujosta pennusta aran. Aikuisen aran ja pelokkaan koiran onkin sitten huomattavasti vaikeampi löytää itselleen enää kotia. Kotihoito onkin hyvä vaihtoehto tälläisille pennuille, jotka usein tarhalta pois päästyään reipastuvat. Lisäksi ennen adoptiopäätöstä uudella omistajalla on usein mahdollisuus päästä tapaamaan koiraa, ja koiran luonteestakin tiedetään jo enemmän.

Ensimmäiseksi ajattelin kertoa Zoyasta. Muutama vuosi sitten kesän alussa sain hoitooni 3-4 kuukauden ikäisen ihastuttavan tyttöpennun nimeltään Zoya. Zoyan tarinassa ei muistaakseni ollut mitään sen kummempaa. Se oli tarhalla yhdessä siskonsa kanssa. Sisko ei tainnut päästä Suomeen vaan sai kodin Viipurista.

Pikku sudenpentu.
Zoya oli aivan uskomattoman luottavainen ja iloinen pentu. Muistan kuinka satoi kaatamalla kun olimme hakemassa sitä. Vaikka sillä oli takanaan pitkä ja uuvuttava automatka Viipurista, ensimmäisen kerran kun näin sen, sen häntä heilui tuhatta ja sataa ja pieni kieli lipoi käsiä yhtä kovaa. Pikkuinen ei tiennyt miten päin olisi kun oli niin innoissaan.


Zoya tuli hyvin toimeen muiden koirien kanssa ja tykkäsi ihan valtavasti ihmisistä. Kolme kuukautta oltuaan hoidossa Zoya löysi itselleen kodin. Oli tosi haikeata hyvästellä se, kolmessa kuukaudessa ehti kiintymään valtavasti, puolin ja toisin. Zoyan lähdön jälkeen ajattelin pitää vähän taukoa hoitolaisista, keskittyä muihin juttuihin ja elää vähän vapaampaa elämää, ilman sen kummempia sitoumuksia........ niin varmaan.



Toivottavasti kaikki hyvin pikku sudenpentu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti