lauantai 13. lokakuuta 2012

Ja niin pikku Rimpula eli elämänsä onnellisena loppuun asti...

Jo niin kuin otsikosta voi päätellä, Krim lähti tänään omaan kotiinsa. Oli se kyllä haikeampaa kuin olin ajatellut vaikka kyllähän tämän kuvion tietää. Aina se tuntuu kuitenkin joltain. Toisiin koiriin kiintyy enemmän kuin toisiin, mutta jokainen jättää jälkensä. Kuukausi sitten Krim oli yksi pieni ja laiha pennun rääpäle koiratarhalla Viipurissa monen muun koiran joukossa. Monen kymmenen koiran joukosta on vaikea erottua eikä sen tulevaisuus olisi välttämättä ollut niin valoisa. Nyt se kuitenkin sai oman ihanan perheen, joka haluaa huolehtia siitä koko sen loppuelämän ajan. Ja mielestäni kaikki on ollut sen arvoista! :)

Aina välillä kuulee jonkun sanovan, ettei kaikkia voi pelastaa. Tiedän sen. Mutta jo se, että voi auttaa yhtä koditonta ja surusilmäistä koiraa saamaan paremman elämän, merkitsee paljon. Maailma ei siitä paljon hetkahda, että yksi koditon koira saa kodin ja elämänilonsa takaisin, mutta kyseiselle koiralle se merkitsee kuitenkin paljon.

Pikkuinen perillä Suomessa kuukausi sitten.
Veljekset päiväunilla



Telkkarista tuli joku koira-ohjelma ja Krim säntäsi heti ikkunaan katsomaan mistä haukku kuuluu.
Hei hei pikku kenguru! Muista olla reipas ja toivottavasti nähdään joskus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti