sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Lokakuun Viipurin tarhareissu - kuravettä ja paljon kosteita pieniä nenänpäitä

Yritin kaikin voimin sinnitellä, että olisin saanut tämän kirjoituksen jo eilen tehtyä, mutta en vaan mitenkään pysynyt hereillä enää! Sen vielä kestää kun kuvat latautuu koneelle ja käy niitä läpi eikä tarvitse miettiä mitään. Sitten lopuksi kun on pähkäillyt 20 minuuttia järkevän lauseen rakentamista, voikin jo heittää hanskat tiskiin.

Aamulla oli poikkeuksellisen myöhäinen herätys - 4.45. Yleensä lähtö on aikaisemmin, joten oli ihan kiva juttu, että sai nukkua pidempään. Sää ei ollut kylläkään mikään paras mahdollinen. Sadetta, tauko, sadetta, tauko ja sadetta.. Tarhakin oli aika lailla pelkkää mutaa ja liejua - samaa kuraa mitä oli itselläkin suu ja naama täynnä. Suurin osa Irinan tarhan koirista saatiin madotettua. Koiria kun on jotain välillä 200-250, siinä on jo pieni homma! Varsinkin pentujen kohdalla madotus oli välillä aikamoista. Kymmeniä samannäköisiä ja -kokoisia palleroita vilistämässä joka suuntaan :)

Saatiin vietyä tarhalle jonkinmoinen ruokamäärä








Helppoa hommaa toi pentujen valokuvaus










Aivan ihana pieni hapsukorva-tyttö!














Aivan i-ha-na


En kestä. Mauri haluaa tyttökaverin.
Lopuksi käytiin vielä Viipurin pikku ostosparatiisissa. Käveltyämme ulos kaupasta, huomasimme kaupan pihalla tallustelevat kaksi koiraa. Madotuksesta oli jäänyt yli yksi nakkipaketti, joka annettiin tälle pariskunnalle. Ne vain olivat siinä ja seisoivat hiljaa paikallaan kun rapsuteltiin niitä. Molemmat seurasivat meitä autolle saakka ja olisivat varmaan mielellään lähteneet mukaan.



Vaikka tarhalla on koiria, jotka eivät syystä tai toisesta sovellukaan koskaan kotikoiraksi, on siellä suuri määrä koiria, jotka olisivat ihan valmiita paketteja jo kotiin, jos näin voi sanoa. Ne eivät ehkä ole maailman kauneimpia tai suloisimpia, mutta niiden sydän on puhdasta kultaa ja niistä saisi hyvän ystävän loppuelämäksi. Sitä on vaikea kuvailla, miltä tuntuu kun likaiset ja mutaiset koirat katsovat sinua syvälle silmiisi, tulevat vierellesi ja laskevat päänsä syliisi. Ne antaisivat mitä vain, että pääsisivät mukaasi. Välillä on niin vaikeaa kääntää selkänsä niille ja jättää ne taaksensa.....

Ps. On jotain iloistakin kerrottavaa, Krim nimittäin löysi itselleen kodin!!!

2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia ja niin tuttu tunnelma tarinassa, Karusellia(kauppakeskus) myöten! Kiitos jakamisesta, menkäähän pian uudestaan!

    VastaaPoista