sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Sandy

Ajattelin taas kertoa yhdestä entisestä kotihoitolaisestani, Sandystä, jota kävin tänään moikkaamassa :) Näin Sandyn ensimmäisen kerran 2010 marraskuussa Irinan tarhalla. Se oli eräässä aitauksessa yhdessä muiden koirien kanssa. Sandyn aitauksessa oli mukavia koiria, ja... ei niin mukavia koiria. Joka kerta kun se yritti varovaisesti mennä syömään, muutamat koirat aina ajoivat sen pois eivätkä päästäneet sitä lähellekään ruoka-astioita. Niinpä Sandy oikeastaan vain istuskeli sivummalla. Menin tervehtimään tätä mustaa tyttöä, joka vaikutti mukavalta koiralta. Se oli niin kiltti, nöyrä ja ystävällinen. Sandy oli vähän laihanpuoleinen ja lisäksi toinen silmä oli muurautunut puoliksi umpeen. Sillä näkyi myös kuonossa hampaiden jälkiä. Muutenkin oli ihana marraskuu; pakkasta, märkää, hyytävä viima ja pahempaa tulossa. Muistan vain miettineeni, mitä mahdollisuuksia tällä koiralla on löytää koti. Mustia koiria tarhalla kun riittää. Ja selviääkö se ylipäätänsä?

Ja mitenköhän sitten kävi.. En saanut koiraa mitenkään mielestäni. Aina kun selasin ottamiani kuvia ja näin sen surkeana niissä, en vain kestänyt. Sitten sain kuulla, että samassa aitauksessa ollut ystävällinen ja kiltti tyttökoira oli kuollut. Muiden koirien toimesta. Valitettava tosiasia kun on, että parin sadan koiran joukosta löytyy koiria joka lähtöön. Arkoja ja herkkiä, pieniä ja isoja. Toiset ovat dominoivia ja toiset alistuvaisempia. Riitoja syntyy eikä kaikille riitä tilaa. Apua tarvitsevia ei aina riittävän nopeasti pystytä auttamaan ja niin oli tällä kertaa käynyt. No, ei mennyt kauaa aikaa kun Sandy jo makoili luonani lämpöisessä pedissä, suojassa talven kylmyydeltä :)

Tarhalla.

Muistan vieläkin kun ensimmäisenä iltana olin pessyt Sandyn, antanut sille ruokaa ja laittanut sille lämpimän paikan sohvalle. Se hyppäsi heti sohvalle ja käpertyi nukkumaan kerälle lämpöisten peittojen sekaan. Pientä, huojentunutta tuhinaa vain kuului. Hymyilin ja vain katselin sitä. Se vaikutti niin huojentuneelta ja onnelliselta! Ja syystä. Tarhapäivät olivat taakse jäänyttä elämää.

Sandy oli hyvin helppo koira. Täytyy sanoa, että kaikkein helpoin ja vaivattomin koira mikä on koskaan ollut hoidossa. Se oli sisäsiisti, se ei koskaan tuhonnut mitään eikä siitä koskaan lähtenyt ääntäkään. Se oli hyvin huomaamaton, vaatimaton ja nöyrä. Se oli ehkä joskus ollut kotikoirana, kuka tietää.


Noin kaksi kuukautta luonani oltuaan Sandy sai kodin äitini kaverin kaverilta. Ja hyvän kodin saikin. Uuden kodin myötä Sandyn nimikin vaihtui. Se on nykyisin Jawa. Tällä hetkellä Jawa viettää oikein mukavaa elämää kahden kissakaverin ja muun perheensä kanssa. Ainoa harmillinen asia on äskettäin diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoiminta, joka lääkkeillä on jo hoidossa. Siitä huolimatta tyttö voi elää täyttä koiranelämää ja olen niin onnellinen sen puolesta!

Jawa oman perheensä kanssa :)



Omalla sohvalla, omassa kodissa <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti