sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Lumi laskeutui Viipuriin

Takana jälleen yksi pitkä, mutta tehokas päivä Viipurissa. Sää ei totisesti näyttänyt kovin lupaavalta perjantaisen lumimyräkän jälkeen, mutta onneksi päästiin kuitenkin matkaan varhain lauantaiaamuna. Tällä kertaa ohjelmassa oli koppien rakentamista koirille. Kymmenet jäätyneet ja kohmeiset sormet saivat kasattua ja porattua yhteensä yhdeksän koppia koirille. Täytyy sanoa, että en olisi uskonut, että saadaan noinkin monta koppia pystytettyä. Kuvien ottamiseen ei sitten ollutkaan niin paljon aikaa, mutta saipa monta koiraa taas mahdollisuuden värjötellä suojassa talven kylmyydeltä.

Tälläisiä koppeja yhdeksän kappaletta! Sisällä vielä pieni väliseinä tuulensuojana.
Talvi on koirille vaikeaa ja rankkaa aikaa. Pakkanen, kylmyys ja hyytävä viima ovat kaikille selviytymistä, mutta erityisen rankkaa se on pennuille. Kaikki eivät selviä. Pienestä pakkasesta huolimatta osa pennuista oli iloisia ja energisiä ja painivat minkä kerkesivät kavereidensa kanssa. Suurin osa oli niin riemuissaan meistä, että eivät osanneet päättää miten päin olisivat :)

Pennut rakastivat vähän liikaa mun kaulahuivia..






Pikkuinen niin riemuissaan!

Huolestuneita katseita.


Mieleeni jäi erityisesti pienen pieni tyttö-pentu.. Se oli kaikista pienin ja laihin. Se katsoi pienillä tummilla silmillään tiiviisti silmiini. Peruutin ja kävelin pois päin sen luota. Se seurasi ja otti muutaman askeleen itseeni päin yhä edelleen tiiviisti tuijottaen ikään kuin pyytäen ja odottaen jotain, ja tuo pieni katse porautui syvälle.. Nostin sen syliini, se oli pelkkää luuta ja nahkaa ja painoi tuskin mitään. Käärin sen kaulahuivini sisään ja tunsin kuinka se tärisi. Suljin sen pienet etutassut nyrkkini sisälle ja se laski päänsä sisälle kaulahuivin lämpöön. En pystynyt laskemaan sitä pois, pitelin sitä vain sylissäni. Pennuilla on pieni oma mökki, jonne vein sen ja yritin laskea sen varovaisesti pois sylistäni. Tunsin kuinka se yritti nojautua koko pienellä painollaan vasteni, jotta se voisi jäädä syliini. Joskus tämä kaikki on vaan niin surullista.. huh huh :(

Pikku tyttö tuli perässä kun jätin sen mökkiin.
Viimeinen katse ennen kuin käänsin selän ja lähdin pois sen luota..
Arka ja huolestunut pikku poika.



Koirat saivat herkkuja järsittäväksi.


Kerälle käpertyneenä yrittäen pysytellä lämpöisenä.

Kuzma. Aina kiinni ketjussaan. Rakastaa ihmisiä yli kaiken.

Hei hei pennut, koittakaa kestää. Kaikki odottavat omaa, lämpöistä kotia portin takana.
Tähän väliin on pakko vielä mainita, että Viipurin Koirilla on meneillään eettinen joululahjatempaus, joka jatkuu 21.12. saakka. Eettinen joululahja on pieni hyvä teko, ja lahjaksi voi lahjoittaa yhdelle koiralle esimerkiksi aterian, matokuurin, steriloinnin tai koiranruokaa talveksi. Mikään näistä ei ole kovin kallista ja kaikesta saa hyvän mielen :) Eettisestä joululahjasta voi lukea lisää Viipurin Koirien sivuilta täältä.

2 kommenttia:

  1. Olin lauantaina käymässä tarhalla juuri kun olitte jo ehtineet lähteä. Sää ei tosiaan suosinut koiria, mutta teidän rakentamista kopeista tulin hyvälle mielelle, kiitos! Ja tulin taas miettineeksi koirakaverin ottamista Serjoshalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, taidettiinkin ajaa teidän ohi. Sieltä löytyisi varmasti monta ihanaa koirakaveria Serjoshalle :)

      Poista