maanantai 24. kesäkuuta 2013

Havu

Näin Havun ensimmäisen kerran toukokuun alussa Viipurissa. Se tuotiin suoraan eläinlääkäristä tarhalle missä se oli viettänyt muutaman päivän. Havu-ressukka oli ilmeisesti jäänyt auton alle, minkä seurauksena koko sen oikea etujalka oli isossa paketissa. Siinä se seisoi nätisti auton takaluukussa täysin tietämättömänä mihin se onkaan joutumassa kunnes se kannettiin sisään tarhalle. Havun taustasta ei ole oikein mitään tiedossa. Jossain Viipurin teillä pikkuinen on varmaan itsekseen tepastellut kunnes on törmännyt autoon. Muutama viikko meni ennen kuin saatiin Havu tänne, mutta onneksi kuitenkin hoitopaikka järjestyi ja Havu pääsi paremman elämän alkuun.



Havu oli väsynyt pitkästä matkasta saavuttuaan meille eräänä torstai-iltana. Kiltisti se antoi pestä itsensä ja hoitaa haavaa, jonka jälkeen pikkuinen nopeasti väsähtikin. Seuraavana aamuna eläinlääkärissä pojan jalasta otettiin röntgenkuvat. Röntgenkuvissa näkyi pieniä irtoluunpaloja, mutta ei selkeää murtumaa. Havulla on myös jännevamma, jolle ei ole oikein mitään tehtävissä. Sen varpaat taipuvat hieman virheellisesti ja osoittavat ylöspäin. Poika sai myös pitkän antibioottikuurin ja kipulääkekuurin.

Toukokuun alkupuolella Viipurissa.
Ekana päivänä meillä.
2 viikon kuluttua.
Tänään. Haava on keskeltä kuroutunut jo melkein umpeen.
Havu on ihan MIELETTÖMÄN hieno ja ihana poika. Alussa se viihtyi oikeastaan vain rauhallisilla metsäpoluilla eikä uskaltanut kävellä asuinalueiden lähellä. Pikku hiljaa se on kuitenkin reipastunut hurjasti ja uskaltaa jo liikkua kävelyteillä eikä hätkähdä enää suuresti vaikka ohi ajaakin autoja. Se tykkää hurjasti ihmisistä, olivat ne sitten vieraita tai ihan tuttuja tyyppejä jo. Kaikista tärkein kaveri Havulle taitaa olla Mauri, josta se myös ottaa paljon mallia. Pojat ovat koko ajan yhdessä leikkimässä ja repimässä toisiaan. Ne eivät kuule eivätkä näe mitään kun ovat toistensa kimpussa, mutta kiva juttu kuitenkin, että tulevat niin hyvin keskenään toimeen. Havu on kyllä niin liikuttava otus. Se on koko ajan niin hirveän iloinen. Sille ei tarvitse sanoa kuin muutama sana niin häntä alkaa heilua vimmatusti ja kieli käymään. Usein riittää pelkkä katsekin vain.

Pikku potilas.




Ulkona auringossa makoilu on mukavaa puuhaa!
Mitä Havun jalkaan tulee, se tulee olemaan aina hieman vänkyrä eikä siitä tule ikinä mitään superagilitykoiraa. Jalka voi alkaa vaivaamaan vanhempana, mutta se jää nähtäväksi kuinka käy. Meillä on parin päivän kuluttua vielä yksi eläinlääkäriaika, ja katsotaan mitkä ovat lääkärin viimeiset mietteet jalasta. Kultainen koira hännän päästä kuonoon saakka, vänkyrästä etujalasta huolimatta <3

Ponit laitumella juhannuksena.


Mauri näyttää..





Mauri tarkkailee tiluksia.


Niin kaunis.




Havu ekaa kertaa kaivuuhommissa.



Tryffelisika.


Tuijotus.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti