sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Lokakuussa Viipurissa - viimeiset lämpimät päivät

Jälleen yksi lauantai Viipurissa takana. Tarhalle vietiin paljon ruokaa ja muita tarvikkeita. Yksi koppi kasattiin, pentuja madotettiin ja eläinlääkärireissuakin tuli. Verrattuna viime vuoden lokakuuhun, jolloin muuten satoi ja kaikki oli kurassa omasta naamasta lähtien, nyt oli hyvä sää. Siihen ne hyvät uutiset sitten loppuivatkin. Pentuja on taas hylätty hirveä määrä. Läheskään kaikille ei tule kotia löytymään ennen kylmää talvea. Pikkuruisia muutaman viikon ikäisiä pentuja isompiin vähän alle vuoden ikäisiin pentuihin asti. Liikaa koiria liian pienissä aitauksissa. Tappeluita syntyy väkisinkin. Liian monta säihkysilmäistä, iloista, toiveikasta, suloista ja rakastettavaa koiraa ilman kotia. Liikaa viattomia ja surusilmäisiä katseita ja silmiä, jotka pyytävät päästä mukaasi. Liikaa kodittomia koiria.

Penturivi. Hei mitä sä teet, tuu jo tänne meitä kattomaan.
Pieni tyttö haluaa vain omaan kotiin.
Pikku partasuu.
Ihana, upea poika. 
Kettu-kojootti.
Veikeä isokorva-partasuu.
Tämä partasuu on onnekas! Oma koti odottaa jo.
Pörröpää-poika.
Varovasti juon tästä, ethän tuu lähemmäs, oon vähän ujo vielä.
Meitä nuoria, kauniita on niin paljon täällä.
Voi ei.
Kaikki ovat niin kauniita.
Pieni rakas.
Tätäkin pikku poikaa on onnistanut: oma koti odottaa.
Suloinen sudenpentu.
Mua vähän jännittää.
Portilla jo lähtövalmiina..
Terrierityttö.
Pikkuisella oma nimikyltti.
Kiemurahännät.
Pieni poika sulki silmät ja toivoi omaa kotia.
Suojasta on hyvä tarkkailla.
Sudenpentu päiväunilla voimia keräämässä.
Sudenpennun sisko.
Tässä on mun peti.
Ikävä puruhaava pikkuisella. Onneksi hoitopaikka Suomessa odottaa.
Niin kaunis kulta.
Asuntovaunun alunen on hyvä piilopaikka.
Lapset leikkii.
Nuori ja komea.
Pikkuiset.

Pieni vaaleanpunainen nenä.
Tämä kaunis nuori poika tavattiin eläinlääkärin klinikalla. Se oli kolaroinut auton kanssa. Se on sokea.

Vaaleat sokeat veljekset pääsivät kadulta turvaan. Nyt ne odottavat hoitopaikkaan pääsyä.
Kaikki on uutta ja pelottavaa, mutta onneksi veljeksillä on toisensa.

12 kommenttia:

  1. iiik, mä haluan jo takaisin Viipuriin...

    VastaaPoista
  2. Hei Ira! Olin samalla reissulla Viipurissa mukana, hienoja kuvia. Mutta tuo toinen kuva on aivan mielettömän hieno! Laittaisin sen mielelläni nähtäväksi facebookiin omaan profiiliini voidakseni omasta puolestani levittää tietoa. Olisiko mahdollista saada kuvaa käyttöön? Terv. Suvi

    VastaaPoista
  3. Oi miten syäntä lämmitti nähhä Mimosa uusissa kuvissa. Jo sais tulla, täällä on sille paikka valamiina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mimosa pääsee onneksi pian omaan kotiin <3

      Poista
  4. Voih.. Kun vaan olisi mahdollisuus ottaa edes kotihoitoon yksi "meritähti" tuolta. Pystyisi edes sitä yhtä auttamaan suuremmin.... Mutta pakko ajatella järkevästi ja pitäytyä vaan nyt kaukaa auttajana lahjoittamalla ja ostamalla tuotteita joista rahat päätyy juuri tuollaisille erityisille koirille :)

    VastaaPoista
  5. Apua.. tuli kyynel silmää kun katselee näitä koiruuksia. Löytyisipä kaikille koti :) *toivoo kovasti*

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentistasi, lammittaa mielta! Samalla lailla ihastelen sun kuviasi! :)

    Kylla on ihan mahdottomat kauniita kaikki nuo koirat, surullista, miten tupaten taynna tarhat on :(

    VastaaPoista
  7. Todella upeita kuvia, mutta niin surullisia, todellakin saa nieleskellä kyyneliä...ihania hauveleita kaikki.

    VastaaPoista
  8. Hei, kukahan on tuo poika jota auto töytäisi? En ainakaan löytänyt häntä sivuilta.. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Koira ei ole sivuilla koskaan ollutkaan, jos tarkoitat Viipurin Koirien sivuja. Se taisi itse asiassa matkata Saksaan uuteen omaan kotiin.

      Poista