sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Pikku Prinsessa

Tässä sitä taas ollaan. Kahdessa koirassa riittää hommaa, mutta pitihän se kolmaskin sitten hommata. Se ei ole oma, ikävä kyllä. Pikku-tyttö on niin ihana ja sulattanut täysin sydämeni, että se voisi olla oma, mutta se tuli vain kotihoitoon meille. Taisi olla ihan turhaa kuvitelmaa, että Viipurissa pystyy käymään ilman, että olisi koko ajan miettimässä ketä auttaisi ja kenelle voisi tarjota hoitopaikan. Ainakin nyt talvea ja pimeyttä kohden mentäessä tunne vain vahvistuu. Autettavia olisi niin paljon, ettei aina tiedä kenet kaikista valitsisi. Onneksi tällä kertaa ei tarvinnut itse päättää täysin vaan kohtalo hieman ohjasi tilannetta. Pikkuinen on nyt kolmisen viikkoa asustellut meillä. Mauri tykkää siitä kovasti. Ja pikkuinen Maurista. Ne ovat niin samanlaisia, päälaella olevaa pientä nuppia myöden..

Pieni rääpäle tarhalla. 



Leluja, joita voi pureskella, riepu, jota voi repiä, pehmeä peti missä voi nukkua... Näistä on niin unelmoitu.
Kohta ihan unessa.
Täs on mun paikka.


Pikku marakatti  <3
Pikkunen kasvaa ja kaunistuu vaan.
Mikä ihana sisulisko.
Kaunis ja hieno.

Yhessä on ihan parasta.





Niin. Että mitenkäs nää sitten erotetaan toisistaan?
Tätä ette vie multa.
<3

2 kommenttia:

  1. Oi miten kaunis pentu! <3 Ja tosi ihania noi koirien yhteiskuvat, kumpaisellekin tulee kyllä varmasti ikävä kun Leia lähtee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leialle löytyikin jo oma koti eikä ihme. Tuli varmasti ikävä - puolin ja toisin, myös hoitotädille..

      Poista